Olisihan se oikeasti outoa jos kaipaisimme menneeseen. Onko kukaan koskaan päässyt?
Uteliaisuus tulevaan on elämän eliksiiri. Kun tarkastelemme tulevaisuutta mahdollisuuksien kannalta, ovat muutokset odotettuja ja tervetulleita elämänlaadun parantajia. Elämähän on parantunut meille ihmisille vähintään satoja vuosia. Siitä on varsin pitäviä todisteita.
Parasta tulevaisuudenuskon polttoainetta on luottamus tulevaan ja uteliaisuus saada asiasta ensikäden kuva hieman ennen muita. Silloin pääsee myös hyödyntämään mahdollisuuksia parhaiten – ja itse valiten.
Eihän pelkkä uteliaisuus ja mielen avoimuus riitä. Tarvitaan osaamista ja kykyä yhdistää omia havaintoja mahdollisiin tulevaisuudenkuviin. Se vaatii hyvää yleisosaamista ja kykyä yhdistellä asioita hieman aiemmasta poikkeavalla tavalla. Kaikki se edellyttää halua ponnistella tulevan eteen. Pitää olla myös valmiutta jättää mennyt taakse.
Aina ei voi onnistua, mutta menestys suosii yleensä valmistautunutta mieltä. Tulevaisuuteen voi suhtautua vastuullisesti ja välttää tarpeettomia riskejä. Tarpeelliset riskit ovat menestymisen edellytys. Tietenkin tarvitaan sekä pitkäjänteisyyttä odottaa asian kypsymistä kuten myös uskallusta sitoutua omaan käsitykseen. Jottei tulevaisuudessa olisi kovin yksinäistä, on oikein kyetä välittämään visio tulevasta muille siten, että myös he saavat siitä kipinän itselleen. Myös oma ajatus pääsee jalostumaan silloin parhaakseen.
Koskaan ei ole pahaksi omata vähän onnea, sopivasti kyvykkyyttä ja riittävä määrä sinnikkyyttä.
Näistä eväistä moni visionäärinen menestyjä syntyy.
Olisi mielenkiintoista hioa yhdessä visionäärisen johtamisen kykyjäsi tulevan menestyksen eväiksi.