Tulevaisuudessa on meille paljon outoja asioita, joita emme ehkä nyt ymmärrä. Tulemme näkemään asioita, jotka hetki sitten olivat täysin käsittämättömiä ja moni vanha asia tai vanhat uskomukset menettävät merkityksensä. Merkitys katoaa vaikka pyrkisimme kuinka pitämään niiden ilmentymistä kiinni.
Uskon kuitenkin että tulevaisuus on liitoksissa nykypäivään ja menneeseen. Suuretkaan muutokset eivät tapahdu niin, että meidät temmataan yhtäkkiä täysin toiseen ulottuvuuteen ja kaikki lainalaisuudet katoavat. Vaikka niin meistä voisi siltä tuntua kun emme muutosten sisältöä ja seurannaisvaikutuksia vielä tunne. Epävarma tulevaisuus pelottaa ja myös jähmettää näkemästä uusia mahdollisuuksia.
Mikä asia sitten yhdistää uutta ja vanhaa? Omasta tarkastelustasi päätellen ainakin sinä itse. Yhdistävä tekijä on myös historia. Todennäköisesti inhimilliset tavoitteet säilyvät saman tyyppisinä, vaikkakin niiden ilmentymismuoto voi uusiutua. Kenen tavoite on vaikka väkivalta? Tuskin sellaista henkilöä onkaan, ellei väkivaltaa nähdä läheksi ainoaksi keinoksi oman säilymisen turvaamiseksi. Erilaisilla asioilla on myös oma uusiutumisen syklinsä. Todellisuus kannattaa aina välillä tarkastaa villien visioiden lomassa. On melko todennäköistä että kolmenkymmenen vuoden kuluttua näemme samoja rakennuksia ja infrastruktuuria kuin nyt. Osa niistä on uusittu ja osa on menettänyt merkityksensä. Myös täysin uudenlaista on tullut joukkoon, mutta sen osuus kokonaisuudesta on edelleen pieni. Uudet asiat eivät ole kaikkialla yhtä aikaa yleisin ratkaisu, vaan asioilla on siirtymisaikaa ja myös siitä aiheutuvia ilmiöitä.
Tulevaisuuskuvamme voi olla pelottava koska meille on tutumpaa se, mistä olemme luopumassa. Samaan aikaan meille on tulossa uusia asioita joita emme vielä hallitse. Epävarmuus on tänään kohtaamamme pahoinvoinnin merkittävä tekijä. Monin paikoin se syrjäyttää todellisen tämän hetken hyvinvoinnista nauttimisen ja jopa johtaa meidät rakentamaan tulevaisuuksia joita todellisuudessa emme halua. Onko se tarpeen tai järkevää?
Meillä on skenaarioita tulevaisuudesta, jotka tuntuvat järkyttävän koko ihmisyyden ja yhteiskunnan käsitettä. Osa niistä tulee varmasti myös toteutumaan. Suurin osa skenaarioista ei sellaisenaan tule toteen, ne ovat vain vaihtoehtoisia tulevaisuuden kuvajaisia. Olisiko se vähän vauhko tulevaisuuskuva jos unohtaisimme kokonaan menneen ja joutuisimme kokoamaan nollasta aivan uuden ja vieraan maailman? Ei se niin käy.
Emme joudu heittämään lasta ulos pesuveden mukana, kunhan tiedämme mitä asioita pidämme säilyttämisen arvoisina emmekä sotke niitä pelkkiin arvokkaiden asioiden symboleihin. Kannattaa viedä tulevaisuuden perustaksi asioita jotka ovat itselle todellisuudessa tärkeitä. Ne ovat meidän tulevaisuutemme rakennuspalikoita ja tulevan historiamme peruskiviä.
Ajattelepa mitä ihmisten mielessä mahtoi liikkua teollistumisen aikaan. Satoja, ellei tuhansia vuosia oman menestyksen perusta oli se, että omisti maata jota viljellä. Se määritti käytännössä koko elämän polun. Kiertolaiseksi ja työntekijäksi siirtyminen oli varmasti kovin pelottava juttu. Toisaalta maailma oli muuttunut ja selviytymisen edellytys ei ollutkaan kiinni maan omistamisesta vaikka sitä oli pidetty vuosisatoja itsestäänselvyytenä. Mitä maan omistaminen tällä hetkellä meille merkitsee? Ei varmaankaan aivan samaa asiaa kuin tuon vanhan maailman aikaan. Myös muilla tavoin voi menestyä. Me voimme erehtyä myös pitämään vääriä asioita tulevaisuutemme kannalta tärkeinä. Asioita joilla oli merkitystä menneessä maailmassa.
Viime aikojen yhdeksi muotitermiksi on noussut resilienssi. Sillä tarkoitetaan sopeutumis- ja joustamiskykyä. Kykyä tulla toimeen uusiutuvassa ympäristössä. Mielestäni samassa yhteydessä on puhuttava myös voimavaroista. Sitähän resilienssi on. Tämä muuntautumiskyky rakentuu jo olemassa olevalle perustalle. Se hyödyntää ominaisuuksia jotka säilyttävät arvonsa myös muutosten keskellä. Muutoksessakin on aina säilyviä asioita.
Mitä sinun elämässäsi ja työssäsi on sellaista, jonka ylpeänä otat tulevaisuuden historiasi peruskiviksi?