post

Ennakoinnin ja tulevaisuuksientutkimuksen luonteesta

Edesmennyt tulevaisuuksientutkimuksen vaikuttaja Anita Rubin näkökulmista julkaistiin vain kuukausia ennen hänen poismenoaan todella hyvä kooste ja kuvaus tulevaisuudentutkimuksesta.  Toki hän on niitä julkaissut paljon jo ennenkin.  Luen tätä kuvausta mielelläni, se auttaa myös jäsentämään mistä asiassa on kysymys.  Toivottavasti se synnyttää myös tämän lukijalle vastaavan tuntemuksen.

“Vaikka tulevaisuus avautuu meille nykyhetkellä ja menneisyydessä tehtyjen päätösten ja valintojen tuloksena, sen ominaisuuksia ei voida kuitenkaan suoraan päätellä näistä päätöksistä – eli tulevaisuutta ei voida ennustaa sanan perinteisessä merkityksessä. Karl Popperin tulevaisuuskäsityksen mukaan tulevaisuutta ei ole edes mahdollista ennustaa, koska sen muoto riippuu meistä itsestämme. Tulevaisuus on Popperin filosofisen ajattelumallin mukaan riippuvainen keksinnöistä, innovaatioista, mutta koska kaikkea ei ole vielä keksitty eikä kaikkia uusia innovaatioita ole tehty — eihän meillä ole edes käsitteitä kaikelle niille uusille ja jatkuvasti muotoutuville muutosilmiöille, joiden kanssa joudumme päivittäin tekemisiin jo nyt — emme voi tietää siis tulevaisuudestakaan juuri mitään. Jos tietäisimme seuraavan keksinnön, olisimme tehneet sen jo. (Popper 1995)”

“Bellin yhdeksänkohtainen luettelo tulevaisuuksientutkimuksen perustehtävistä:

  1. Mahdollisten tulevaisuuksien tutkiminen;
  2. Todennäköisten tulevaisuuksien tutkiminen;
  3. Tulevaisuudenkuvien tutkiminen;
  4. Tulevaisuudentutkimuksen tiedollisen perustan tutkimus;
  5. Tulevaisuudentutkimuksen eettisen perustan tutkimus;
  6. Menneisyyden ja nykyisyyden tulkinta tulevaisuusnäkökulmasta;
  7. Tiedon ja arvojen yhdistäminen sosiaalisen toiminnan suunnittelun tueksi;
  8. Demokraattisen osallistumisen vahvistaminen tulevaisuuden hahmottamisessa ja suunnittelussa, ja
  9. Tietystä tulevaisuudenkuvasta ja sen valinnasta tiedottaminen ja sen toteuttamisen edistäminen.”

Suosittelen lämpimästi tutustua Anita Rubinin koko tekstiin tämän linkin kautta:

Anita Rubin: Tulevaisuuksientutkimus tiedonalana ja tieteellisenä tutkimuksena

 

Anita Rubin in Memoriam https://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/ajankohtaista/uutiset/Sivut/anita-rubin-in-memoriam.aspx

Uusiutuminen ja ajattelumallien tarkastaminen on meille kaikille tärkeää.

Meillä on aivan erinomainen mahdollisuus täydentää ja tuoreuttaa osaamistamme.

Kaiken opiskelun ei tarvitse tähdätä tutkintoon, on parempi jos se tähtää omien tietojen, kykyjen ja sivistyksen edistämiseen. Se on auki meille kenelle tahansa. Niin sinulle kuin minullekin, kunhan vaan on asioita joissa haluamme kehittyä. Avoin yliopisto tarjoaa meille kaikille mahdollisuuden hankkia korkeatasoista tietoa edullisesti.  Opinto-oikeus on hyvin laajasti kaikkien saatavilla ja kurssirtarjontaa on tieteen kentän laidasta laitaan.

Valitsin nyt täydentää omaa osaamistani Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan kurssilla Aikuiskoulutuksen psykologiaa.  Oma kehittymistavoitteeni tässä asiassa liittyy haluun arvostaa ja tukea niiden henkilöiden ammatillista kehittymistä, joiden kanssa työskentelen. Ei haittaa ymmärtää muiden tilannetta ja näkökulmia monipuolisesti.

Aikuiskoulutuksen psykologiaa -kurssin sisältö ja tavoitteet.

Oletko tuoreuttanut omaa osaamistasi?

Tulevaisuuden tutkimus ei ole ennustamista, vaan ennakointia

Tässä on erinomainen näkökulma ennakoinnista.

Oulun ylioppilaslehti julkaisi Erkki Urpilaisen haastattelun otsikolla “Ei ennustamista, vaan ennakointia” (artikkeliin tästä).  Otsikkoa täydennetään kuvaamalla että Tulevaisuudentutkimus kuulostaa monen korvaan huuhaalta, mutta on jo osa vallan rakenteita.  Artikkeli on julkaistu Oulun ylioppilaslehdessä 13.4.2016.

Ennakointi voi olla ajatuksena vieras ihmisille, jotka ovat tottuneet käsittelemään tulevaisuuskäsitystä joko yksittäisen ihmisen intuition tai ylhäältä annetun mahtikäskyn muodossa.  Tai lukemalla se jonkun toisen kirjoittamana.  Tulevaisuuskuva on ollut jonkun muun antama.

Ajat muuttuvat.  Ihmisten hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen yhdeksi rakennuselementiksi on todettu osallisuus ja kyky vaikuttaa omaan työhönsä.  Se kasvattaa motivaatiota, parantaa työhyvinvointia ja parantaa tuloksia.  Ennakointi on tästä näkökulmasta työkalu jonka kautta sidosryhmät voivat osallistua yhteisen tulevaisuuden ennakointiin.  Sille on työkaluja ja prosesseja.  Ihmisillä on myös entistä parempia tietoja ja tieto on aiempaa enemmän hajautunut eri ihmisille.

Kolme keskeistä teemaa ovat ennakointi, kommunikointi ja innovointi.  Siis Ennakoinnin metodiikka voi olla omaan organisaatioosi avain hyödyntää koko yhteisössä oleva osaaminen tulevaisuuskuvien koostamiseen.    Se tuo myös muuten syrjään jäävät näkökulmat ja osaamisalueet osaksi yhteistä tulevaisuuskäsitystä, yhteisiä suunnitelmia ja yhteistä tekemistä.

Se kannattaa, erityisesti jos organisaatiossasi on osaavia henkilöitä tai sidosryhmiin kuuluu tahoja joilla on osin yhteneviä etuja.

Ennakointi on systemaattista osaamisen ja tietojen yhdistämistä tulevien olosuhteiden parhaaksi hyödyntämiseksi.

Sinun tulevaisuudellasi on historia

Tulevaisuudessa on meille paljon outoja asioita, joita emme ehkä nyt ymmärrä. Tulemme näkemään asioita, jotka hetki sitten olivat täysin käsittämättömiä ja moni vanha asia tai vanhat uskomukset menettävät merkityksensä.  Merkitys katoaa vaikka pyrkisimme kuinka pitämään niiden ilmentymistä kiinni.

Uskon kuitenkin että tulevaisuus on liitoksissa nykypäivään ja menneeseen. Suuretkaan muutokset eivät tapahdu niin, että meidät temmataan yhtäkkiä täysin toiseen ulottuvuuteen ja kaikki lainalaisuudet katoavat.  Vaikka niin meistä voisi siltä tuntua kun emme muutosten sisältöä ja seurannaisvaikutuksia vielä tunne.  Epävarma tulevaisuus pelottaa ja myös jähmettää näkemästä uusia mahdollisuuksia.

Mikä asia sitten yhdistää uutta ja vanhaa?  Omasta tarkastelustasi päätellen ainakin sinä itse.  Yhdistävä tekijä on myös historia.  Todennäköisesti inhimilliset tavoitteet säilyvät saman tyyppisinä, vaikkakin niiden ilmentymismuoto voi uusiutua.  Kenen tavoite on vaikka väkivalta?  Tuskin sellaista henkilöä onkaan, ellei väkivaltaa nähdä läheksi ainoaksi keinoksi oman säilymisen turvaamiseksi.  Erilaisilla asioilla on myös oma uusiutumisen syklinsä.  Todellisuus kannattaa aina välillä tarkastaa villien visioiden lomassa.  On melko todennäköistä että kolmenkymmenen vuoden kuluttua näemme samoja rakennuksia ja infrastruktuuria kuin nyt.  Osa niistä on uusittu ja osa on menettänyt merkityksensä.  Myös täysin uudenlaista on tullut joukkoon, mutta sen osuus kokonaisuudesta on edelleen pieni.  Uudet asiat eivät ole kaikkialla yhtä aikaa yleisin ratkaisu, vaan asioilla on siirtymisaikaa ja myös siitä aiheutuvia ilmiöitä.

Tulevaisuuskuvamme voi olla pelottava koska meille on tutumpaa se, mistä olemme luopumassa.  Samaan aikaan meille on tulossa uusia asioita joita emme vielä hallitse.  Epävarmuus on tänään kohtaamamme pahoinvoinnin merkittävä tekijä.  Monin paikoin se syrjäyttää todellisen tämän hetken hyvinvoinnista nauttimisen ja jopa johtaa meidät rakentamaan tulevaisuuksia joita todellisuudessa emme halua.  Onko se tarpeen tai järkevää?

Meillä on skenaarioita tulevaisuudesta, jotka tuntuvat järkyttävän koko ihmisyyden ja yhteiskunnan käsitettä.  Osa niistä tulee varmasti myös toteutumaan.  Suurin osa skenaarioista ei sellaisenaan tule toteen, ne ovat vain vaihtoehtoisia tulevaisuuden kuvajaisia.  Olisiko se vähän vauhko tulevaisuuskuva jos unohtaisimme kokonaan menneen ja joutuisimme kokoamaan nollasta aivan uuden ja vieraan maailman?  Ei se niin käy.

Emme joudu heittämään lasta ulos pesuveden mukana, kunhan tiedämme mitä asioita pidämme säilyttämisen arvoisina emmekä sotke niitä pelkkiin arvokkaiden asioiden symboleihin.  Kannattaa viedä tulevaisuuden perustaksi asioita jotka ovat itselle todellisuudessa tärkeitä.  Ne ovat meidän tulevaisuutemme rakennuspalikoita ja tulevan historiamme peruskiviä.

Ajattelepa mitä ihmisten mielessä mahtoi liikkua teollistumisen aikaan.  Satoja, ellei tuhansia vuosia oman menestyksen perusta oli se, että omisti maata jota viljellä.  Se määritti käytännössä koko elämän polun.  Kiertolaiseksi ja työntekijäksi siirtyminen oli varmasti kovin pelottava juttu.  Toisaalta maailma oli muuttunut ja selviytymisen edellytys ei ollutkaan kiinni maan omistamisesta vaikka sitä oli pidetty vuosisatoja itsestäänselvyytenä.  Mitä maan omistaminen tällä hetkellä meille merkitsee?  Ei varmaankaan aivan samaa asiaa kuin tuon vanhan maailman aikaan.  Myös muilla tavoin voi menestyä.  Me voimme erehtyä myös pitämään vääriä asioita tulevaisuutemme kannalta tärkeinä.  Asioita joilla oli merkitystä menneessä maailmassa.

Viime aikojen yhdeksi muotitermiksi on noussut resilienssi.  Sillä tarkoitetaan sopeutumis- ja joustamiskykyä.  Kykyä tulla toimeen uusiutuvassa ympäristössä.  Mielestäni samassa yhteydessä on puhuttava myös voimavaroista.  Sitähän resilienssi on.  Tämä muuntautumiskyky rakentuu jo olemassa olevalle perustalle.  Se hyödyntää ominaisuuksia jotka säilyttävät arvonsa myös muutosten keskellä.  Muutoksessakin on aina säilyviä asioita.

Mitä sinun elämässäsi ja työssäsi on sellaista, jonka ylpeänä otat tulevaisuuden historiasi peruskiviksi?

Ennakointi on valmistautumista mahdollisuuksiin – ja onnistumiseen

“Varo halpoja kopioita” 😉  Tässä ei varmasti ole siitä kysymys alla olevassa linkissä,  se pitää todeta ensimmäiseksi.  Ennakointiosaamisen tarve kasvaa koko ajan.  Meille tarvitaan erilaisia ja osaavia ennakoinnin ammattilaisia.

Olen nähnyt ajan myötä muiden asioiden yhteydessä miten hyvien ajatusmallien tai lähestymistapojen arvo voi liudentua muodikkaan, mutta  puutteellisen soveltamisen myötä.  Pahimmillaan joku nokkela näkee asian vain ansaintamahdollisuutena itselleen.  Silloin koko termi voi kadottaa merkitystään puutteellisen ymmärryksen vuoksi.  Ikävä kyllä niin on käynyt mielestäni monelle kelvolliselle asialle.

Ennakointi ei ole ennustamista.  Se on sekä taitoa että ymmärrystä tunnistaa tulevaisuudessa odotettavissa olevia muutoksia, jotka vaikuttavat tarkasteltavaan kokonaisuuteen.  Koska tulevaisuus on aina epävarma, on hyödyllistä heti lähtökohtaisesti pyrkiä tunnistamaan useita erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja.  Skenaariot ovat yksi olennainen osa työskentelyä.  Taitoa on myös käyttää ymmärrystä avaavia ja toisaalta reagointia rajaavia lähestymistapoja käsittelyssä.  On liiankin helppo irrottaa kantapäät maasta, muutoksen vauhti ympärillämme, siihen liittyvät skenaariot ja mahdollisuudet lähitulevaisuuteen ovat huimia.

Mitä ennakoinnin ammattilainen tekee?  Tavoitteena ei ole maalata yhtä kuvaa ja esiintyä oraakkelina, vaan kehittää ymmärrystä ja tulevaisuuskuvaa, johon sparrattava taho kykenee sopeuttamaan toimintansa.  Metodisesti ennakoija osaa muodostaa perustelluista faktoista johdettuja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, jotka toteutuvat tiettyjen kehityskaarien myötä.

Tulevaisuusajattelun kolme keskeistä tehtävää Elina Hiltusta lainaten ovat Ennakointi, Innovointi ja Kommunikointi. (lainaus Elina Hiltunen: Matkaopas tulevaisuuteen (2012)). https://www.talentumshop.fi/matkaopas-tulevaisuuteen.html.  Ennakointi on enemmän oivaltavaa muutoskykyä kuin temppuja, joilla pyritään selvittämään “tulevaisuuden salat” ennen muita.

Ennakointia harjoittavat tahot vain ovat valmistautuneempia mahdollisuuksiin, kun ne osuvat kohdalle.

“Luck is what happens when preparation meets opportunity.”  –  Seneca

 

Ellun Kanat perustaa tutkimuksellisen liiketoimintayksikön, Mitä tapahtuu huomenna -tehtaan

Tervetuloa tulevaisuus!

Olisihan se oikeasti outoa jos kaipaisimme menneeseen. Onko kukaan koskaan päässyt?

Uteliaisuus tulevaan on elämän eliksiiri. Kun tarkastelemme tulevaisuutta mahdollisuuksien kannalta, ovat muutokset odotettuja ja tervetulleita elämänlaadun parantajia. Elämähän on parantunut meille ihmisille vähintään satoja vuosia. Siitä on varsin pitäviä todisteita.

Parasta tulevaisuudenuskon polttoainetta on luottamus tulevaan ja uteliaisuus saada asiasta ensikäden kuva hieman ennen muita. Silloin pääsee myös hyödyntämään mahdollisuuksia parhaiten – ja itse valiten.

Eihän pelkkä uteliaisuus ja mielen avoimuus riitä. Tarvitaan osaamista ja kykyä yhdistää omia havaintoja mahdollisiin tulevaisuudenkuviin. Se vaatii hyvää yleisosaamista ja kykyä yhdistellä asioita hieman aiemmasta poikkeavalla tavalla. Kaikki se edellyttää halua ponnistella tulevan eteen. Pitää olla myös valmiutta jättää mennyt taakse.

Aina ei voi onnistua, mutta menestys suosii yleensä valmistautunutta mieltä. Tulevaisuuteen voi suhtautua vastuullisesti ja välttää tarpeettomia riskejä. Tarpeelliset riskit ovat menestymisen edellytys. Tietenkin tarvitaan sekä pitkäjänteisyyttä odottaa asian kypsymistä kuten myös uskallusta sitoutua omaan käsitykseen. Jottei tulevaisuudessa olisi kovin yksinäistä, on oikein kyetä välittämään visio tulevasta muille siten, että myös he saavat siitä kipinän itselleen. Myös oma ajatus pääsee jalostumaan silloin parhaakseen.

Koskaan ei ole pahaksi omata vähän onnea, sopivasti kyvykkyyttä ja riittävä määrä sinnikkyyttä.

Näistä eväistä moni visionäärinen menestyjä syntyy.

Olisi mielenkiintoista hioa yhdessä visionäärisen johtamisen kykyjäsi tulevan menestyksen eväiksi.

The death of Middle Management, article by contextofthings

I agree on this and yet I do disagree. What would be the value added of middle Management in an Organisation? The closest definition of it here is “to align practical work with strategy”. What is the role of middle Management in Internal communications, the process of removing friction from the Business processes? What is the role of middle Management in analysis of all things? These things can be done in a more effective way but NOT by neglecting to implement them altogether.

Here you have the article as a link for you.